Goldspadefesten

Lauantai-iltana meille matkalaisille tarjottiin luksusta tai "lyx" liksom de själv brukar säga i Sverige. Pääsimme osallistumaan Goldspadefestiin eli juhlaan, jossa ruotsalaisille toimittajille jaetaan kultainenlapio-palkintoja parhaista saavutuksista tutkivan journalismin parissa.

Ravintola Operakällaren Tukholman Kungsträdgårdenissa oli upea rakennus, jonka ikkunoista saatoimme ihailla näkymää Kuninkaanlinnalle merenlahden yli. Meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin ateria viineineen ja haarukoita ja veitsiäkin löytyi riittämiin... Muistakaa aloittaa uloimmasta ja siirtyä lähemmäs lautasta! (Tarjoilija tosin teki etikettivirheen: ota, anna oikealta, tarjoile vasemmalta - vaan tarjoilija keräsi yhden lautasen vasemmalta, aijai...)

Inspiroivaa oli, vaikka jätimmekin jatkot väliin - jospa vielä joskus istumme itse tähtireporttereina vastaavassa tilaisuudessa ehdolla palkinnonsaajiksi!

Ruotsin radio paljasti: tukholmalaisnuoria rekrytoitu Somaliaan sotilaiksi

Sunnuntaina Kajsa Norell ja Karin Wirenhed Ruotsin radiosta saapuivat kertomaan paljastamastaan tapauksesta, jossa militantti al-Shabaab oli rekrytoinut nuorisoa sotilaiksi Somalian sotaan.

Tukholmassa rekrytointi oli tapahtunut Rinkebyn nuorisotalolla, mutta toimintaa oli ilmeisesti ollut myös muissa Ruotsin suurissa kaupungeissa kuten Göteborgissa ja Malmössä. Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon tietojen mukaan rekrytoiduista noin paristakymmenestä nuoresta viisi oli kuollut ja kymmenen edelleen kateissa Somaliassa.

Selvitettäessään tapausta Norell ja Wirenhed olivat haastatelleet yhteensä kymmentä henkilöä. Lähteiden suojelemiseksi haastateltavat eivät itse puhuneet radiodokumentissa omia osiaan vaan äänet vaihdettiin. Jutun seurauksena kuitenkin sekä päälähde että toimittajat itse saivat islamilaiselle ääriliikkeelle tyypillisiä mafiamaisia uhkauksia, joissa uhattiin mm. hakata heiltä kädet ja jalat ja teurastaa paljastajat kuin eläimet. Lopulta päälähde halusi omasta tahdostaan mennä puhumaan poliisille saadakseen itselleen suojelua, johon oli oikeutettu.

Norell ja Wirenhed kertoivat, että vaikka monet tiesivät, kuka rekrytoinnin takana oli, oli asiaa selvitettäessä silti ollut vaikeaa erottaa huhut todellisista tiedoista. Toimittajien toinen ongelma oli, että he pelkäsivät tulevansa syytetyiksi ennakkoluuloista ja rasismista.

Vaikka paljastus onnistui, poliisi ei kuitenkaan lopultakaan ole saanut tekijää kiinni, koska tämä on palannut Somaliaan.

Asiantuntijan vinkkejä yksityispuolen hoidon tarkasteluun

Lauantaina yksityispuolen terveyden- ja sairaanhoitoa menestyksekkäästi tutkinut Matilda Uusijärvi luennoi hyviksi havaitsemistaan metodeista hoidon tarkastelussa.

Uusijärvi esitteli aihepiiristä tekemiään juttuja esimerkkeinä siitä, millaisia vääinkäytöksiä ja ongelmia yksityisen puolen hoidossa saattaa ilmetä. Uusijärvi esitteli mm. paljastamansa tapauksen, jossa riippuvuusongelmista kärsiviä aikuisia hoitava klinikka Maria Beroendecentrum oli saanut liikaa rahaa maakäräjiltä ja 57 miljoonan kruunun voitot jaettiin osakkeenomistajien kesken. Toinen hänen esimerkeistään käsitteli vapaan hoidonvalinnan aiheuttamia ongelmia. Hoitovalinnanvapauden tarkoituksena oli ollut parantaa äitien mahdollisuuksia valita sairaala, jossa nämä halusivat synnyttää, mutta valinnanvapaus olikin pienentynyt, kun osa sairaaloista oli ruuhkautunut.

Yksityispuolen hoidon tutkimiseksi Uusijärvi neuvoo kartoittamaan omistajasuhteet sekä hallinnon ja johdon intressit. Hän kehottaa haastattelemaan nimenomaan työntekijöitä ja etenkin entisiä työntekijöitä, sillä näiden voi olla helpompi puhua ongelmista. Esimerkiksi edellä mainitsemani juttu Maria Beroendecentrumista johti lopulta siihen, että Uusijärven lähdettä Eva Ottossonia uhattiin potkuilla, koska hänet oli pystytty jäljittämään hänen Uusijärven yksityiskäytössä olevaan puhelimeen soittamansa puhelun perusteella. Potkujen pelko tai muu vastaava saattaakin vaikuttaa nykyisten työntekijöiden yhteistyöhalukkuuteen.

Lisäksi Uusijärvi korostaa lukujen lukemisen tärkeyttä ja oikein tulkitsemista epäilyttävien asioiden löytämiseksi. Hän kehottaa soittamaan asiantuntijoille, jotta luvut tulisivat varmasti oikein ymmärretyiksi. Hoidon ostoja tarkasteltaessa hän pitää tärkeänä hoidon hinnan ja laadun vertaamista keskenään, koska tämä paljastaa usein epäkohtia.

Vinkki Tukholmaan matkustaville

Sunnuntai-iltapäivällä jäi vähän vapaata aikaa ennen kotiinlähtöä, joten ehdin käydä valokuvanäyttelyssä. Kulturhusetissa on parhaillaan näyttely "Tokyo Stories", Japanilaista katuvalokuvausta 30-60-luvuilta. Näyttelyssä on kuvia Tadahiko Hayashilta, Hiroshi Hamaylta ja Shigeichi Naganolta.

Sergelstorgetilla oli äänekäs mielenosoitus, mutta sisällä näyttelyssä kaikilla oli mukavaa.

Kaikkea jännää ja innostavaa

Seminaarissa oli paljon nähtävää ja koettavaa, myös kuvajournalistille. Valokuvaajat ja kuvajournalistit Pieter ten Hoopen ja Paul Hanson pitivät aivän älyttömän hienon luennon ja näyttivät paljon kuvia. Erilaiset tyylit, laaja repertuaari ja kiinnostavat, ajan kanssa tehdyt tarinat tekevät aina vaikutuksen. Myös jo aiemmin blogissa mainittu Erin Arvidsson kertoi työskentelynsä käänteistä innostavasti.

Radiohusetin käytävillä parveili luentojen välissä varmaan satoja ihmisiä ja erilaisissa kojuissa saattoi tutustua vaikkapa lehtiin ja kirjoihin. Aulaan oli pystytetty myös pienimuotoinen valokuvanäyttely ja esillä olivat lauantain gaalassa tutkivan journalismin palkinnoista kilpailevat jutut. Jatkuva kahvitarjoilu oli plussaa.

TV4

Perjantaina tutustuimme ensimmäiseksi TV4:een, jossa meitä kierrätettiin ympäri taloa. TV4 on ruotsin suurin tv-kanava, ja yhtymään kuuluu yhteensä 29 kanavaa. Tilat olivat oikein viihtyisät, ja jos oikein tarkasti katsoi, näytti siltä, että pöydillä oli hedelmiä työntekijöiden
naposteltavaksi.

Journalismia vai hulluutta?

Teksti Tiia Rantalainen
(Still-kuva Anna Odellin dokumentista)

Mitä on luvallista tehdä taiteen ja journalismin nimissä?
Tästä keskusteltiin lauantaina Gräv-seminaarissa, kun 36-vuotias taideopiskelija Anna Odell astui yleisön eteen.

Odell rikkoi perinteisiä taiteen ja ainakin journalisimin rajoja toteuttaessaan kiistanalaisen ja erikoisen projektinsa runsas vuosi sitten. Hän päätti näytellä psykoosia ja dokumentoida hoidon. Siitä hän teki oppilastyönsä, jota on näytetty myös Ruotsin mediassa taidenäyttelyiden lisäksi. Viimeksi viikonloppuna Ruotsin televisiossa näytettiin Odellin dokumentti.

Itse olin kuuntelemassa seminaarissa Odellin haastattelua, mutta harmikseni en missään vaiheessa ehtinyt mennä katsomaan Odellin työtä, jota esitettiin lauantaina Gräv-seminaarissa useaan otteeseen.
Joka tapauksessa, vaikka en itsekään ole dokumenttia nähnyt, se menee suurinpiirtein näin:

Odell meni vuosi sitten tammikuussa Tukholmassa Liljeholmin sillalle oikeanlaisen kameravälineistön kanssa. Hän oli pukeutunut vähänlaisesti ja harhaili sillalla ilman kenkiä. Jonkin aikaa odotettuaan joku pysähtyi ja antoi naiselle takin. Toinen soitti poliisin ja Odell vietiin St. Göranin mielisairaalaan.

Odell sidottiin sairaalassa lepositeillä sänkyyn. Odellin lauantaisen haastattelun aikana seminaariyleisölle näytettiin kuvaa sängyssään siteissä rimpuilevasta Odellista. Epäselväksi tosin jäi se, miten Odell pystyi tuon tilanteen dokumentoimaan vai oliko tilanne lavastettu jälkikäteen.

Odell oli sairaalassa vajaan vuorokauden, kunnes hän kertoi hoitajille, että hän on oikeasti terve, mutta tekee vain oppilastyötään. Nainen ajettiin saman tien ulos sairaalasta, eikä sairaalan henkilökunta ole vieläkään antanut hänelle hänen tekoaan anteeksi.
Sairaalan johtavan ylilääkärin mielestä Odell on hullu, joka kuuluu oikeasti hoitoon. Seminaarissa saatiin kuulla nauhalta sairaalahenkilökunnan mielipide Odellista.

Odell itse on vakuuttunut tekonsa oikeellisuudesta. Hän kritisoi voimakkaasti psykiatrista hoitoa ja halusi näyttää muillekin, millaista hoito on. Omasta mielestään hän saa sen tehdä, koska se on taidetta, ei journalismia.
- Halusin selvittää totuuden psyykkisestä sairaalahoidosta. Pystyin tekemään raporttini taiteen varjolla. Totuutta jostain asiasta ei voi kertoa, ellei sitä ensin nosta esiin enkä löytänyt muuta keinoa kertoa psyykkisestä hoidosta, kuin tämän, Odell perusteli ratkaisuaan Grävin yleisölle.

Sairaala haastoi Odellin teosta oikeuteen. Hänet tuomittiin 50 päiväsakkoon.

Odell on teini-iässä itse ollut psyykkisesti sairas, mutta hän kertoi tervehtyneensä myöhemmin. Hän halusi tuoda oppilastyössään esiin sen todellisuuden, jota hän itse eli nuoruudessaan.

Mitä mieltä sinä olet? Katso kooste Odellin työstä tästä.

Mies, joka selvitti kahdeksan oikeusmurhaa

Teksti ja kuva Pekka Ruissalo

Kuvassa näette miehen, joka on paitsi tunnustettu journalisti, myös yksityisetsivä. Yhdistelmä kuulostaa suomalaisen korvaan hupaisalta, mutta tässä tapauksessa adjektiiville ei ole minkäänlaista katetta. Norjalaisen Tore Sandbergin ansioluettelo häikäisee: mies on työllään ratkaissut kahdeksan väärin tuomittua henkirikosta.
Näistä Norja muistaa parhaiten 1970-luvun lopulla tapahtuneen Trondheimin kaksoismurhan. Vuoden sisällä kaupungissa kaksi nuorta naista raiskattiin ja surmattiin hyvin samanlaisissa olosuhteissa ja samalla alueella. Teoista tuomittiin sittemmin paikallinen mies, kuuromykkä ja osittain halvaantunut Fritz Moen, joka tuomittiin teoista 20 vuoden vankeusrangaistukseen.
- Olin itse televisiotoimittajana paikalla, kun teot tapahtuivat. "Todennäköisin syin" tehty tuomitseminen ihmetytti jo silloin, Sandberg muistelee nyt.
Pitkän tutkimisen jälkeen aukkoja löytyi yhä enemmän. Moenilta saatu tunnustus paljastui sekin väärinkäsitykseksi. Kuuromykkä mies oli ymmärretty oikeuskäsittelyssä täysin väärin. Toisaalta yhteisön ja yhteiskunnan paine oli sen verran kova, että hirmuteoille oli löydettävä syyllinen.
- En silti syytä poliisia. He tekivät parhaansa, Sandberg sanoo.
Järjestelmä ei kuitenkaan aivan ehtinyt tehdä parastaan. Fritzin syyttömyys tunnustettiin 2000-luvun alussa, mutta mies ehti kuolla maaliskuussa 2005, ennen oikeusministerin anteeksipyyntöä. Tapausta pidetään yleisesti yhtenä Euroopan epäonnistuneimmista rikoskäsittelyistä.
Trondheimin kaksoissurman oikea tekijä on sittemmin saatu kiinni.

Lisää Tore Sandbergista ja Fritz Moenin tapauksesta voitte lukea tästä linkistä.

Nämä naiset pitävät huolta suomesta Ruotsissa

Teksti ja kuva Pekka Ruissalo

Myönnettäköön, otsikko on hivenen provosoiva. Sisuradion toimittaja Kaisa Vuonokari ja uutis- ja ajankohtaispäällikkö Leena Salonen-Lidhäll eivät toki ole ainoita, jotka huolehtivat siitä, että suomea kuuluu myös ruotsalaisilla radioaalloilla. Sisuradion teettämän kuuntelijatutkimuksen perusteella Ruotsissa asuu 640 000 henkilöä, joilla on suomalaista sukutaustaa. Tähän joukkoon lasketaan 460 000, jotka kokevat osaavansa joko suomea tai Pohjois-Ruotsista tuttua meänkieltä.
Toki myös Sisuradiolla on suuri rooli. Kanavalla on toimituksia 19 paikkakunnalla. Pelkällä suomella työssä ei kuitenkaan pärjää.
- Ensimmäinen työkieli on suomi, mutta myös ruotsia pitää osata todella hyvin, korostaa Salonen-Lidhäll.
Ruotsia ei sovi unohtaa myöskään uutistarjonnasta. Tärkeimmille maata koskeville uutisille on löydyttävä tilaa.
- Se on pärjäämisen kannalta välttämätöntä.
Vaikka Sisuradio on Ruotsissa suomenkielisen viestinnän lippulaiva, löytyy kilpailijoitakin. Ruotsin yleisradio SVT:llä on suomenkielinen toimitus, joka työstää eetteriin jokaisena arkipäivänä varttitunnin mittaisen lähetyksen. Kilpailijaksi voi laskea myös Ruotsinsuomalainen-lehden, joka ilmestyy kerran viikossa. Suomi siis säilyy, vaikka kielen asema ei maassa nykyisin olekaan kovin hyvä.
- Nykyisillä lainsäätäjillä tuntuu olevan painotusta siihen suuntaan, että vähemmälläkin suomella voisi tulla toimeen. Sisuradio valvoo, että kieltä kuullaan täällä jatkossakin, Salonen-Lidhäll sanoo.

Tukholmaan saapui takatalvi

Teksti ja kuva Pekka Ruissalo

Eivät nämä ihan kaikessa olekaan niin järjettömän hyviä. Säänherra innostui sunnuntain kunniaksi ja täräytti viiltävän lumisateen kylmällä tuulella höystettynä. Lisäksi elimistön herra tervehti yötä pahoinvoinnilla ja vatsanväänteillä. Joskus ruoka on turhan hyvää.

Mutta herran jumala, Guldspådefest. On melkoinen tapahtuma, jossa jaetaan valtakunnan ansioituneille kultaisia lapioita. Älkää kysykää, miksi. Tänä vuonna tilaisuus oli Opera-yökerhossa, Tukholman keskustan kattojen yllä. Onhan siinä fiilistä, kun valaistu kuninkaanlinna - muun muassa - näkyy ikkunasta.

Kiireen ja langattoman netin puutteen takia emme ole tänään päivittäneet blogia, joten tässä lyhyt kertaus. Inspiroiva tapahtuma. Itse tulen uudestaan, jos jatkossa vain on saumaa ja rahoitus järjestyy. Erinomaisia luennoitsijoita. Hyvä ohjelma, kaiken kaikkiaan.

Lisää päivityksiä ja Marian kuvia tulee, jahka Suomeen pääsemme. Siihen asti - heippati, Tukholma ja hejdå!

Poliitikot lässyttää Ruotsissakin

Teksti Pekka Ruissalo

Lässyn lää, liplapliplap. Poliittiset haastattelut ovat täällä lahden toisella puolella usein samanlaista huttua kuin Suomessakin. Näin ainakin on helppo uskoa, jos uskoo Björn Hageriin. Puhutaan mediakouluttajasta, joka on myös meritoitunut politiikan toimittaja ja analyytikko. Hän veti tänään iltapäivällä salintäydelle Gräv-katsomolle esityksen, joka tuntui naurattavan paikallisia melkoisesti. Ihmiset hytkyivät paitsi penkeissään, myös salin takaosan portaikossa, jossa osa yleisöstä istui kuuliaisena koko tunnin mittaisen esityksen ajan.

Hager niputtaa poliitikot retoriikkansa perusteella yhdeksään eri ryhmään. Löytyy myös kymmenes ryhmä, mutta siihen kuuluu tasan yksi ihminen eikä hän ole poliitikko. Hän on Zlatan Ibrahimovic, suvereeni jalkapalloilija mutta ihmisenä taas... niin, kryptisempi.

Millaisia ne poliitikot sitten ovat? On mussuttajia, jankkaajia, papukaijavastaajia ja tyyppejä, joihin käy erinomaisesti fraasi faktasnurraren. Miten heidän kanssaan sitten pärjää? Siihen Hagerilla ei ole tarjota mitään uutta ja ihmeellistä - kotiläksyt on muistettava tehdä ennen haastattelutilannetta, on media sitten printtipuolella, televisiossa tai missä tahansa. Jankuttajiin pätee parhaiten vastajankutus - jos toinen ei pysy asiassa, voi itsekin huoletta toistaa samaa kysymystä loputtomiin. Tai, ei aivan loputtomiin. Maaginen luku asiassa on 12 toistoa, josta näette esimerkin tämän merkinnän puolella. Miksi juuri 12? Sitä Hagerkaan ei osannut selittää.

Björn Hagerista voitte lukea lisää täältä: http://bjornhager.blogspot.com. Sieltä näette myös, minkälainen herra on kyseessä noin visuaalisesti.

P.S.: Kiinnostuneet voivat verestää aihetta myös tämän klassikon kautta.

Esittelyssä: Journalisti, joka paljasti pyramidihuijarin

Teksti Tiia Rantalainen
Kuva Steve Govoni

Lauantaina tutkivien journalistien seminaariin Tukholmaan saapui erittäin mielenkiintoinen vieras Yhdysvalloista.

Erin Arvedlund, yhdysvaltalainen journalisti, teki ensimmäisenä toimittajana maailmassa vuonna 2001 jutun viime vuonna pyramidihuijauksesta tuomitusta Bernard Madoffista.

Arvedlund tutki muutaman kuukauden ajan Madoffin taustaa ja hänen sijoitusyhtiötään. Nainen teki yli sata haastattelua artikkeliaan varten ja viimein se oli valmis julkaistavaksi. Juttuaan varten hän sai lukuisten yritysten jälkeen haastattelun jopa itse Madoffilta, joka tietenkin kertoi kaiken toimintansa olevan laillista. Juttu julkaistiin Barron's lehdessä.

Arvedlund uskoi paljastaneensa jättihuijauksen ja odotti vähintään valtaisaa palauteryöppyä, mutta uskalsi haaveilla myös Pulitzer-palkinnosta.
Kukaan ei sanonut jutusta mitään. Hän ei saanut yhtäkään palautetta, ja mietti, oliko kuitenkin ollut väärässä Madoffin suhteen.

Vuosia kului ja Arvedlund ehti jo lopettaa työnsä journalismin parissa. Viimein, vuonna 2008, kun Arvedlund katsoi kotonaan Philadelphiassa rauhassa televisiota, tuli kauan odotettu uutinen: Madoff oli pidätetty epäiltynä arvopaperihuijauksesta.
Hyvin pian tuon uutisen jälkeen Arvedlund alkoi saada palautetta vuonna 2001 kirjoittamastaan artikkelista. Nyt koko maailma myönsi ja tiesi, että nimenomaan hän oli ensimmäisenä paljastanut Madoffin hämärät bisnekset.

Maaliskuussa 2009 Madoff tunnusti oikeudessa syyllisyytensä kaikkiaan yhteentoista syytteeseen. Kesäkuussa 2009 hän sai tuomion. 71-vuotias mies tuomittiin 150 vuoden vankeusrangaistukseen.
Madoffin arvioidaan huijanneen 20 vuoden aikana 4 000 asiakkaalta yhteensä 50 miljardia euroa.

Madoffin tapaus nosti kohun Yhdysvaltojen rahamarkkinoilla, sillä hän on amerikkalaisen Nasdaq-teknologiapörssin entinen puheenjohtaja ja kuulunut pörssikatu Wall Streetin tunnetuimpiin hahmoihin.
Madoffin tapaus on rikoshistorian suurin pyramidihuijaus.

Arvedlundilta haluttiin Madoffin kiinnijäämisen jälkeen kirja aiheesta. Hänen kirjansa "Too good to be true: The rise and fall of Bernie Madoff" ilmestyi vuonna 2009.
Aiemmin jo työttömänä olleelle journalistille Madoffin paljastuminen aukaisi aivan uudenlaisen elämän. Nyt hänet tunnetaan ympäri maailmaa Madoffin pyramidihuijauksen paljastana. Yhä edelleen hän yrittää päästä vankilaan Madoffia haastattelemaan, mutta toistaiseksi hänen kirjeihiinsä ei ole vastattu.

He ovat perillä

Täällä me olemme: Maria, Marika, Tiia ja minä. Ja paljon muutakin väkeä. Ensimmäinen päivä Gräv-seminaarista on takana. Huomenna on edessä vähintäänkin kiivas rypistys. Siitä ei välttämättä ihan reaaliajassa raportoidakaan, sillä Tukholman Radiotalolla ei ole langatonta nettiyhteyttä. Varaamani dataspår olikin syvällinen luento tietokoneista, johon piti ilmoittautua etukäteen. En silti vieläkään tajua, miten spår on luento jos se on ratakisko tai raide.

Varsinaista sisältöä analysoimme ajanpuutteen vuoksi myöhemmin viikonlopun aikana. Tunnelmapaloja lienee kuitenkin luvassa. Voimme kertoa kuvaajan katoamisesta, huolehtivaisesta oppaastamme, Sisuradiosta tai TV4:sta. Viimeksi mainittu onkin melkoinen puulaaki - 1000 vakituista työntekijää ja päälle 250 freelanceria. Väitetty talouslama pukkaa päälle täälläkin, raha rohkaisisi meininkiä enemmän free- ja pätkätyösuhteiden maailmaan.

Myös Sisuradio ansaitsee oman merkintänsä. Yli kymmenellä paikkakunnalla majapaikkaansa pitävä pitkälti suomenkielinen radio ei pahemmin markkinavoimien heilahduksista piittaa, sillä menekkiä on niin kauan kuin suomalaisiakin Ruotsissa.

Vaan täältä tähän. Huomenna on tosiaankin tiukka rypistys. Sitä odotellessa.

He ovat laivassa

Pekka: Kello on 23.22 ja istumme täällä Vikingin ravintolassa. Huomenna ollaan Ruotsissa.

Maria: Ja hiljaista on.

Marika: Koska PMMP aloittaa kohta toisessa baarissa.

Pekka: Tänään on ollut hurja päivä. Tampereen ja Turun välillä ei ollut kuin lumisadetta ja maaseutua. Terminaalissa oli yllättävän vähän villejä ihmisiä. Kaikki taisivat mennä kilpailevalla laivalla, kun siellä on joku lemmenlautta menossa. Lisäksi laivaan mennessä kolmosportin tyttö vitsaili opiskelijakortistani. Se on kahtia, joten varmaan naurattaakin. Se oli virkistävää. Millainen päivä teillä oli?

Marika: Stressasin bussimatkalla enemmän kuin ikinä. Bussi oli vartin myöhässä, joten pelkäsin myöhästyväni koko laivasta. Juoksin hullun lailla matkalaukun kanssa.

Maria: Ostin mukavat eväät. Söin ne. Katselin maisemia. Merellä näkyi vain jäätä ja pimeää. Näkyi myös linjaloistoja ja muita merimerkkejä.

Marika: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

Pekka: Paitsi silloin, kun kanootti kaatuu ympäri.

Huomenna Ruotsi ja Tukholma. Sääennuste +20 ja aurinkoa. Kaikilla on väkisin puetut bikinit ja muita hauskoja vaatteita. Kyllä ruotsalaiset toimittajat yllättyvät. Pysykää kuulolla.

Kohta me menemme Ruotsiin - härregud

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen opiskelijat ovat vahvasti edustettuina perjantaina Tukholmassa alkavassa Gräv 2010-seminaarissa. Siellä on tarkoitus pureutua tutkivaan journalismiin ruotsalaisvinkkelistä. Mitä se sellainen on, siitä voitte lukea viikonlopun aikana. Laiva lähtee Turun satamasta huomisiltana ja saapuu takaisin maanantaiaamuna. Sillä välillä saatte informaatiota. Ja Maria kuvaa.

Ketäs sinne lähtee? Yliopistolta minä (Pekka Ruissalo), kuvaaja Maria Halkilahti ja journalistit Marika Pietilä ja Tiia Rantalainen. Helsingistäkin tulee muutama tyyppi.

Hauskaa siellä tulee. Pitäkää ainakin peukkuja.

Pekka, the blogin korkkaaja