keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Goldspadefesten

Lauantai-iltana meille matkalaisille tarjottiin luksusta tai "lyx" liksom de själv brukar säga i Sverige. Pääsimme osallistumaan Goldspadefestiin eli juhlaan, jossa ruotsalaisille toimittajille jaetaan kultainenlapio-palkintoja parhaista saavutuksista tutkivan journalismin parissa.

Ravintola Operakällaren Tukholman Kungsträdgårdenissa oli upea rakennus, jonka ikkunoista saatoimme ihailla näkymää Kuninkaanlinnalle merenlahden yli. Meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin ateria viineineen ja haarukoita ja veitsiäkin löytyi riittämiin... Muistakaa aloittaa uloimmasta ja siirtyä lähemmäs lautasta! (Tarjoilija tosin teki etikettivirheen: ota, anna oikealta, tarjoile vasemmalta - vaan tarjoilija keräsi yhden lautasen vasemmalta, aijai...)

Inspiroivaa oli, vaikka jätimmekin jatkot väliin - jospa vielä joskus istumme itse tähtireporttereina vastaavassa tilaisuudessa ehdolla palkinnonsaajiksi!

Ruotsin radio paljasti: tukholmalaisnuoria rekrytoitu Somaliaan sotilaiksi

Sunnuntaina Kajsa Norell ja Karin Wirenhed Ruotsin radiosta saapuivat kertomaan paljastamastaan tapauksesta, jossa militantti al-Shabaab oli rekrytoinut nuorisoa sotilaiksi Somalian sotaan.

Tukholmassa rekrytointi oli tapahtunut Rinkebyn nuorisotalolla, mutta toimintaa oli ilmeisesti ollut myös muissa Ruotsin suurissa kaupungeissa kuten Göteborgissa ja Malmössä. Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon tietojen mukaan rekrytoiduista noin paristakymmenestä nuoresta viisi oli kuollut ja kymmenen edelleen kateissa Somaliassa.

Selvitettäessään tapausta Norell ja Wirenhed olivat haastatelleet yhteensä kymmentä henkilöä. Lähteiden suojelemiseksi haastateltavat eivät itse puhuneet radiodokumentissa omia osiaan vaan äänet vaihdettiin. Jutun seurauksena kuitenkin sekä päälähde että toimittajat itse saivat islamilaiselle ääriliikkeelle tyypillisiä mafiamaisia uhkauksia, joissa uhattiin mm. hakata heiltä kädet ja jalat ja teurastaa paljastajat kuin eläimet. Lopulta päälähde halusi omasta tahdostaan mennä puhumaan poliisille saadakseen itselleen suojelua, johon oli oikeutettu.

Norell ja Wirenhed kertoivat, että vaikka monet tiesivät, kuka rekrytoinnin takana oli, oli asiaa selvitettäessä silti ollut vaikeaa erottaa huhut todellisista tiedoista. Toimittajien toinen ongelma oli, että he pelkäsivät tulevansa syytetyiksi ennakkoluuloista ja rasismista.

Vaikka paljastus onnistui, poliisi ei kuitenkaan lopultakaan ole saanut tekijää kiinni, koska tämä on palannut Somaliaan.

Asiantuntijan vinkkejä yksityispuolen hoidon tarkasteluun

Lauantaina yksityispuolen terveyden- ja sairaanhoitoa menestyksekkäästi tutkinut Matilda Uusijärvi luennoi hyviksi havaitsemistaan metodeista hoidon tarkastelussa.

Uusijärvi esitteli aihepiiristä tekemiään juttuja esimerkkeinä siitä, millaisia vääinkäytöksiä ja ongelmia yksityisen puolen hoidossa saattaa ilmetä. Uusijärvi esitteli mm. paljastamansa tapauksen, jossa riippuvuusongelmista kärsiviä aikuisia hoitava klinikka Maria Beroendecentrum oli saanut liikaa rahaa maakäräjiltä ja 57 miljoonan kruunun voitot jaettiin osakkeenomistajien kesken. Toinen hänen esimerkeistään käsitteli vapaan hoidonvalinnan aiheuttamia ongelmia. Hoitovalinnanvapauden tarkoituksena oli ollut parantaa äitien mahdollisuuksia valita sairaala, jossa nämä halusivat synnyttää, mutta valinnanvapaus olikin pienentynyt, kun osa sairaaloista oli ruuhkautunut.

Yksityispuolen hoidon tutkimiseksi Uusijärvi neuvoo kartoittamaan omistajasuhteet sekä hallinnon ja johdon intressit. Hän kehottaa haastattelemaan nimenomaan työntekijöitä ja etenkin entisiä työntekijöitä, sillä näiden voi olla helpompi puhua ongelmista. Esimerkiksi edellä mainitsemani juttu Maria Beroendecentrumista johti lopulta siihen, että Uusijärven lähdettä Eva Ottossonia uhattiin potkuilla, koska hänet oli pystytty jäljittämään hänen Uusijärven yksityiskäytössä olevaan puhelimeen soittamansa puhelun perusteella. Potkujen pelko tai muu vastaava saattaakin vaikuttaa nykyisten työntekijöiden yhteistyöhalukkuuteen.

Lisäksi Uusijärvi korostaa lukujen lukemisen tärkeyttä ja oikein tulkitsemista epäilyttävien asioiden löytämiseksi. Hän kehottaa soittamaan asiantuntijoille, jotta luvut tulisivat varmasti oikein ymmärretyiksi. Hoidon ostoja tarkasteltaessa hän pitää tärkeänä hoidon hinnan ja laadun vertaamista keskenään, koska tämä paljastaa usein epäkohtia.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Vinkki Tukholmaan matkustaville

Sunnuntai-iltapäivällä jäi vähän vapaata aikaa ennen kotiinlähtöä, joten ehdin käydä valokuvanäyttelyssä. Kulturhusetissa on parhaillaan näyttely "Tokyo Stories", Japanilaista katuvalokuvausta 30-60-luvuilta. Näyttelyssä on kuvia Tadahiko Hayashilta, Hiroshi Hamaylta ja Shigeichi Naganolta.

Sergelstorgetilla oli äänekäs mielenosoitus, mutta sisällä näyttelyssä kaikilla oli mukavaa.





Kaikkea jännää ja innostavaa

Seminaarissa oli paljon nähtävää ja koettavaa, myös kuvajournalistille. Valokuvaajat ja kuvajournalistit Pieter ten Hoopen ja Paul Hanson pitivät aivän älyttömän hienon luennon ja näyttivät paljon kuvia. Erilaiset tyylit, laaja repertuaari ja kiinnostavat, ajan kanssa tehdyt tarinat tekevät aina vaikutuksen. Myös jo aiemmin blogissa mainittu Erin Arvidsson kertoi työskentelynsä käänteistä innostavasti.

Radiohusetin käytävillä parveili luentojen välissä varmaan satoja ihmisiä ja erilaisissa kojuissa saattoi tutustua vaikkapa lehtiin ja kirjoihin. Aulaan oli pystytetty myös pienimuotoinen valokuvanäyttely ja esillä olivat lauantain gaalassa tutkivan journalismin palkinnoista kilpailevat jutut. Jatkuva kahvitarjoilu oli plussaa.















TV4


Perjantaina tutustuimme ensimmäiseksi TV4:een, jossa meitä kierrätettiin ympäri taloa. TV4 on ruotsin suurin tv-kanava, ja yhtymään kuuluu yhteensä 29 kanavaa. Tilat olivat oikein viihtyisät, ja jos oikein tarkasti katsoi, näytti siltä, että pöydillä oli hedelmiä työntekijöiden
naposteltavaksi.










Journalismia vai hulluutta?


Teksti Tiia Rantalainen
(Still-kuva Anna Odellin dokumentista)

Mitä on luvallista tehdä taiteen ja journalismin nimissä?
Tästä keskusteltiin lauantaina Gräv-seminaarissa, kun 36-vuotias taideopiskelija Anna Odell astui yleisön eteen.

Odell rikkoi perinteisiä taiteen ja ainakin journalisimin rajoja toteuttaessaan kiistanalaisen ja erikoisen projektinsa runsas vuosi sitten. Hän päätti näytellä psykoosia ja dokumentoida hoidon. Siitä hän teki oppilastyönsä, jota on näytetty myös Ruotsin mediassa taidenäyttelyiden lisäksi. Viimeksi viikonloppuna Ruotsin televisiossa näytettiin Odellin dokumentti.

Itse olin kuuntelemassa seminaarissa Odellin haastattelua, mutta harmikseni en missään vaiheessa ehtinyt mennä katsomaan Odellin työtä, jota esitettiin lauantaina Gräv-seminaarissa useaan otteeseen.
Joka tapauksessa, vaikka en itsekään ole dokumenttia nähnyt, se menee suurinpiirtein näin:

Odell meni vuosi sitten tammikuussa Tukholmassa Liljeholmin sillalle oikeanlaisen kameravälineistön kanssa. Hän oli pukeutunut vähänlaisesti ja harhaili sillalla ilman kenkiä. Jonkin aikaa odotettuaan joku pysähtyi ja antoi naiselle takin. Toinen soitti poliisin ja Odell vietiin St. Göranin mielisairaalaan.

Odell sidottiin sairaalassa lepositeillä sänkyyn. Odellin lauantaisen haastattelun aikana seminaariyleisölle näytettiin kuvaa sängyssään siteissä rimpuilevasta Odellista. Epäselväksi tosin jäi se, miten Odell pystyi tuon tilanteen dokumentoimaan vai oliko tilanne lavastettu jälkikäteen.

Odell oli sairaalassa vajaan vuorokauden, kunnes hän kertoi hoitajille, että hän on oikeasti terve, mutta tekee vain oppilastyötään. Nainen ajettiin saman tien ulos sairaalasta, eikä sairaalan henkilökunta ole vieläkään antanut hänelle hänen tekoaan anteeksi.
Sairaalan johtavan ylilääkärin mielestä Odell on hullu, joka kuuluu oikeasti hoitoon. Seminaarissa saatiin kuulla nauhalta sairaalahenkilökunnan mielipide Odellista.

Odell itse on vakuuttunut tekonsa oikeellisuudesta. Hän kritisoi voimakkaasti psykiatrista hoitoa ja halusi näyttää muillekin, millaista hoito on. Omasta mielestään hän saa sen tehdä, koska se on taidetta, ei journalismia.
- Halusin selvittää totuuden psyykkisestä sairaalahoidosta. Pystyin tekemään raporttini taiteen varjolla. Totuutta jostain asiasta ei voi kertoa, ellei sitä ensin nosta esiin enkä löytänyt muuta keinoa kertoa psyykkisestä hoidosta, kuin tämän, Odell perusteli ratkaisuaan Grävin yleisölle.

Sairaala haastoi Odellin teosta oikeuteen. Hänet tuomittiin 50 päiväsakkoon.

Odell on teini-iässä itse ollut psyykkisesti sairas, mutta hän kertoi tervehtyneensä myöhemmin. Hän halusi tuoda oppilastyössään esiin sen todellisuuden, jota hän itse eli nuoruudessaan.

Mitä mieltä sinä olet? Katso kooste Odellin työstä tästä.